Ollessani raskaana innostuin hormoonipäissäni käsitöistä. Halusin tehdä jotain tulevalle vauvalle. Aikaakin oli, sillä olin joutunut jäämään pois töistä todella varhaisessa vaiheessa. Ongelmana oli se, etten osannut tehdä mitään, koska olin ala-asteella ollut puutyötunneilla. En siis voinut harkita minkään nutun kutomista. Jostain ihmeestä sain päähäni, että isoäidin neliöiden teko on helppoa. Joten siitä siis peitto vauvalle!
Joo-o...voin vaan sanoa, että onneksi on Youtube. Opetusvideota tuli kelattua edestakaisin tuhat-miljoonaa kertaa. Välillä innostus lopahti ja välillä jaksoin taas tehdä yötämyöden neliötä. Sillä kyllä se on myönnettävä, isoäidinneliöden teko koukuttaa!
Peiton tekoon meni kaikenkaikkiaan vuosi. Vauvakin ehti välissä syntyä! Sinäänsä ei huono. Sain valittua takapuolen fleecen värin tytölle sopivaksi, samoin kuin kanttinauhan.
Onhan se aivan muodoton. Langat loppuivat välillä ja uudet olivat erimerkkisiä, osa oli baby-lankaa ja osa tavallista villalankaa. Neliöistä tuli aivan erikokoisia... Mutta se nyt on ihan minun näköinen peitto, rakkaudella tehty!
Peitto oli vaunuissa vauvalla käytössä. Nykyään, kun tyttö on jo yli kaksi, on peitto löytänyt tiensä hänen nuken sänkyyn, nukkevauvojen peitoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti